Toiminnantarkastaja ja tilintarkastaja ovat osakkeenomistajien harvoin näkemiä ihmisiä, Suurin osa on silti lukenut tarkastajan antaman kertomuksen osana taloyhtiönsa tilinpäätöstä. Osa on saattanut myös miettiä tarkastuksen hyödyllisyyttä ja mitä tarkastuksessa oiken edes tarkastetaan.

Tilin- sekä toiminnantarkastus ovat molemmat tarkastuksia, joissa tutkitaan yhtiön hallintoa, kirjanpitoa ja tilinpäätöstä. Tilintarkastus on alan ammattilaisen suorittama tarkastus, kun taas toiminnantarkastajana voi toimia käytännössä kuka tahansa. Ymmärrettävää on, että tilintarkastajan vastuu ammattilaisena on suurempi kuin toiminnantarkastajan. Vaikka tarkastuskohteet ovat samat, tilintarkastus on oikeusperusteinen tarkastus, kun taas toiminnantarkastaja saa puuttua tarkoituksenmukaisuuteen. Tilintarkastaja ei tarkasta hallinnon päätösten tuottamaa lopputulosta, vaan päätöksentekemisen oikeellisuutta, kun taas toiminnantarkastaja saa halutessaan kyseenalaistaa myös päätöksen lopputuloksen, esimerkiksi oliko jokin korjaus tarpeellinen tai kannattiko yhtiön nostaa vastikettaan.

Molemmat tarkastukset noudattelevat samaa kaavaa. Ensimmäisenä tarkastetaan hallinto, eli yhtiökokouksen ja hallituksen pöytäkirjat, sekä niihin liittyvä muu aineisto, jolloin saadaan käsitys taloyhtiön tapahtumista edelliseltä vuodelta. Tällä varmistutaan, että lakia ja yhtiöjärjestyksen säännöksiä on noudatettu, eikä osakkeenomistajien yhdenvertaisuutta ole loukattu. Toisena tarkastetaan tilinpäätös. Tilinpäätöksestä tarkastuksen kohteena ovat yleensä asunto-osakeyhtiölain mukaiset toimintakertomustiedot, kuten vastikerahoituslaskelma ja lainaosuuslaskenta, sekä tasejatkuvuus ja tuloslaskelman erät. Kun tilinpäätös on tarkastettu, siirrytään yleensä kirjanpidon tarkastamiseen, jossa tehdään tositetarkastuksia, mutta myös kirjaamisen oikeellisuutta tarkastetaan etenkin tilintarkastuksessa valitsemalla jokin kokonaisuus, kuten palkkojen ja palkkioiden tai vaikka lainaosuussuoritusten rahastointi ja tutkitaan onko kirjaaminen tehty systemaattisesti. Lopputuloksena molemmissa tarkastuksissa annetaan lausunto, eli tilin- tai toiminnantarkastuskertomus. Kertomuksen sisältö vakiomuotoisena on kutakuinkin se, että yhtiön tilinpäätös ja kirjanpito antavat oikean ja riittävän kuvan tuloksen muodostumisesta, sekä tarkastuksen kohteen varallisuusasemasta. Myös päätöksenteon oikeellisuuden toteaminen voidaan lukea kertomuksen rivien välistä, kun/jos tarkastuksessa puolletaan vastuuvapauden myöntämistä hallitukselle ja isännöitsijälle.

Onko tällaisesta tarkastuksesta sitten mitään hyötyä? Kyllä – tilintarkastuksesta aina ja toiminnantarkastuksesta, kun tarkastaja on riittävän hereillä niistä vaatimuksista, joita tarkastus edellyttää. Ensinnäkin tarkastus on ulkopuolisen kolmannen riippumattoman osapuolen näkemys taloyhtiön rahavarojen hoitamisen tasosta. Vaikka kyseessä ei olekkaan mikään Sherlock Holmesin suorittama rikospaikka-analyysi,  on tällainen tarkastus se kohta, jossa varainhoidon epäselvyydet suurella todennäköisyydellä selviäisivät. Toiseksi tällainen tarkastus on aina jokaiselle osakkeenomistajalle tae siitä, että heitä on kohdeltu yhtiön päätöksenteossa tasavertaisesti, joka on asunto-osakeyhtiölain kantava periaatte. Isännöitsijänä näen myös hyödyn molemmista tarkastuksista, etenkin tilintarkastuksesta, koska se suo mahdollisuuden isännöitsijälle esittää kysymyksiä kiperiin hallinnon tai kirjanpidon kohtiin, koska neuvonta kuuluu erottamattomana osana kaikkien tilintarkastajien palveluihin. Vaikka päivät pitkät pyöritteleekin yhtiöhallinon kiemuroita ja kirjanpidon kirjauksia, joskus tulee vastaan sellaisia kohtia, joissa apua tarvitsee ja silloin on hienoa, kun niihin saa kysyä neuvoa vielä erikoistuneemmalta ammattilaiselta.

Eli nyt kun tiedät, miksi ja mitä tilin- ja toiminnantarkastaja tekevät, olet toivottavasti samaa mieltä kanssani, että seuraavassa yhtiökokouksessa sellainen valitaan, vaikka yhtiöjärjestyksen mukaan pakko ei olisi.