Antonio Vivaldi sävelsi vuonna 1723 yhden tunnetuimman teoksensa – Le quattro stagioni, eli Neljä vuodenaikaan. Vuodenajat Vivaldin viulukonserttisarjassa ovat kevät, kesä, syksy ja talvi. Isännöitsijät kautta Suomen elävät omaa Le quattro stagioni:a vuodesta toiseen. Meille nuo neljä vuodenaikaa ovat kesä, syksy, talvi ja yhtiökokous.
Kesä on meille isännöitsijöille, kuin kenelle tahansa työntekijälle tai yrittäjälle. Olemme lomalla ja töissä ja osa meistä (etenkin yrittäjistä) on lomalla, kun teemme töitä shortsit jalassa. Syksy ja talvi ovat myös samanlaista aikaa, kuin muillakin asiantuntijatyötä tekevillä, eli välillä kiireistä ja välillä vähemmän kiireisempää, mutta yleensä vuoden vaihteen jälkeen se alkaa. Vuodenajoista kiireisin, eli yhtiökokous.
Miksemme puhu keväästä, vaan yhtiökokouksesta? Koska tänä aikana tehdään ja paljon. Vuoden vaihteen jälkeen tehdään tilinpäätökset, valmistellaan talousarviot, korjaustarveselvitykset ja sitten voidaan kutsua hallitus koolle. Tehdään hallituksen kanssa tarvittavat päätökset yhtiökokousta varten ja kutsutaan yhtiökokous koolle. Jottei kukaan toiminnan- tai tilintarkastaja pahoita mieltään, niin heidänkin panostaan tarvitaan tuon hallituksen kokouksen jälkeen, kun tilinpäätös on hyväksytty hallituksessa. No päästiin yhtiökokoukseen ja siellä tehdään tarvittavat päätökset lain ja yhtiöjärjestyksen byrokratian tyydyttämiseksi, mutta myös ne kaikista olennaisimmat päätökset, eli mitä korjauksia, hankkeita tms. tulevalla vuodella tehdään. Saadaan siis jokaisesta talosta se seuraavan vuoden to-do -listaus, jota sitten kesä, syksy ja talvi noudatetaan sen kaiken muun lisäksi.
No eihän tuo pahalta kuulosta, mutta tuo yllä oleva kokonaisuus toistetaan niin monta kertaa, kuin sinulla on yhtiöitä hoidossasi. Toki niissä voi olla sitten vielä muutakin, kuten kirjoittajalla yhtiökokouksen yhteyteen pidetään ainakin yksi asunto-kauppalain mukainen vuositarkastus. Vaikka oma yhtiömääräni ei ole vielä sieltä mittavimmasta päästä, niin nykyisin ajattelen, että miten isäni, joka toimi parhaimmillaan 148 taloyhtiön isännöitsijänä ehti kaiken tämän? Hänellä oli töissään isännöitsijää, kiinteistösihteeriä ja kirjanpitäjää, mutta silti. No jotenkin se sen teki. Pitänee kysyä, sitten kun tuo oma yhtiömäärä on suurempi.
Jokaiseen ammattiin liittyy kiireisiä kausia. Isännöitsijät ja varmaan myös kirjanpitäjät ja tilintarkastajat jakavat omissa vuodenajoissaan yhden muita todella paljon kiireisemmän jakson, oli se nimeltään mikä tahansa. Toisaalta tämä on kivaa ja sitä saa tehdä hymy huulessa, kun tapaa yhtiöiden osakkaita ja hallituksia, vaikka kiireistä tämä on. No edelleen miksi sen vuodenajan nimi on yhtiökokous, eikä kevät. No varmaankin siksi, että moni isännöitsijä huomaa tässä tohinassa tammikuun riehakkaan uuden vuoden juhlimisen muuttuneen huhtikuuksi, ilman että ajatteli, lumien jo sulaneen, pajun kissojen pullahtaneen pajuihin ja pääsiäisen (joinakin vuosina) kolkuttelevan ovella.
Välillä uusien, vielä rakentamattomien yhtiöiden perustamissopimuksia kirjoittaessa tulee ajatelleeksi, että josko säästäisi itsensä ja kollegansa tämän yhtiön osalta tuolta ”pelätyltä” vuodenajalta ja laittaisi perustettavan yhtiön tilikaudeksi vaikka 1.7-30.6 kutankin vuotta tai jotain muuta, mutta ei 1.1.-31.12. Jos me kaikki tekisimme näin joka toinen kerta, kun perustamme uuden taloyhtiön, tuo yhtiökokouksen vuodenaika katoaisi aikanaan ja joka vuotinen ”projekti yhtiökokous” muuttuisi projektiluonteisesta puristuksesta osaksi isännöinnin prosessia. Olisitko sinä valmis ajattelemaan, että taloyhtiösi tekisi tärkeät päätöksensä vaikka myöhäiskesällä tai ennen joulua? Veikkaan, että moni isännöitsijä olisi tähän valmis.
