Peukalosääntö on yksinkertaistettu käytännön ohje, joka pätee yleensä, mutta ei jokaisessa tapauksessa. Nimitys tulee siitä, että aikuisen miehen peukalon leveys on noin yksi tuuma. Peukalosääntö on helposti opittava, sekä sovellettava keino, jonka avulla voidaan esimerkiksi laskea tai muistaa likimääräisesti jonkin tietty arvo. Sen avulla voi tehdä päteviä arvioita ja oletuksia.
Peukalosääntö pätee yleensä. Jokainen ymmärtää, että jollain puhelikopin kokoisella ja kaivurin näköisellä lapiokouralla peukalo on reilusti enemmän, kuin tuuma ja taas vastaavasti ruumiinrakenteeltaan enemmän pulkan naruksi jääneellä peukalo voi olla kolmeneljäsosa tuumaa. Matemaattisesti puhuttaisiin, että tuo peukalosäännön yleensä on se kohta normaalijakaumalla, eli Gaussin kellokäyrällä, joka sijoittuu luottamustason väliin. Eli suurimpaan osaan se pätee, mutta poikkeuksiakin on ja ne poikkeukset pitää osata tunnistaa. Joku luonnontieteilijä voisi vielä viisastella perään, että heidän tieteessään tulisi Gaussin kellokäyrän sijaan soveltaa pareto optimaalisempaa käyrää, joka on litteämpi päistään, kuin Gaussin käyrä, etenkin kun koko peukalosääntö liittyy ihmisjoukon fyysisiin ominaisuuksiin. Näihin viisasteluihin voisi kuitenkin todeta sellaisella koulutukseen liittyvällä peukalosäännöllä, että puhutaan tuosta Gaussin käyrästä, koska suurin osa meistä on ainakin sen yhdeksän luokkaa koulussa käynyt, missä Gauss käyrineen tehdään tutuksi, eli kaikki sen tietävät tuon käytän tämän peukalosäännön perusteella.
Nyrkkisääntö on peukalosäännön hyvä ystävä, eli se että normaalisti miehen nyrkki on noin 10 senttiä leveä. Tällä peukalosäännön johdannaisella voidaan likimääräisesti laskea mm. pituuksia joita silmämääräisesti olisi vaikea hahmottaa. En itse esim osaisi ilman vertailukohtaa sanoa silmämääräisesti jonkun kappaleen pituuden olevan noin 125 senttiä, mutta kuulun niihin normaalien joukkoon, jolla nyrkki on 10 senttiä, joten kun jonkun kappaleen pituuteen saan nyrkkini noin 12,5 kertaa, niin voi likimääräisesti sanoa tuon pituuden.
Älä syö keltaista lunta! Tuon varoituksen tai oikeastaan peukalosäännön ovat varmasti kaikki kuulleet. Se on hyvä peukalosääntö etenkin niille, kenelle talvella lumi maistuu, koska se puhtaan valkoinen pakkaslumihan on niin kuin aamuhämärää haukkaisi, joka muuttuu sitten virkistävän kylmäksi vedeksi suussa. En itse siihen keltaiseen tavaraan ikinä sortunut, mutta voisi olettaa että siinä on ainakin kirpsakka jälkimaku. Nyt edellä annetun peukalosäännön perusteella, jokainen voi tehdä arvioita lumen kirpeudestä sen valkoisuusasteen perusteella ilman, että sitä tarvisi suuhun tunkea. Saman peukalosäännön perusteella voi myös tehdä pätevän oletuksen, että ruskeaan vivahtava lumi voi myös maultaan olla jotain muuta kuin sitä aamuhämärää.
Taloustieteessä käytetään usein selitysmalleja kuvaamaan jotain taloudellista toimintaa tai tapahtumaa. Selitysmalleja on osakemarkkinoille, kansallisten talouksien tutkimiseen ja vaikka mihin. Selitysmalli on taloustieteen peukalosääntö, vaikka monimutkaisuudessaa muuttujia ja muita hilavitkuttimia niihin liittyy todella paljon. Miksi jotain niin kansanomaista ja rahvasta, kuin peukalosääntö, voi verrata tieteellisessä tutkimuksessa vaivalla ja hammasten kiristelyllä luotuun työn tulokseen? No siksi että yksinkertaisen selitysmallin, eli peukalosäännön selitysaste, jonkin ilmiön muuttujista verratuna todella monimutkaiseen selitysmalliin on loppujen lopuksi lähes häviävän pieni peukalosäännön tappioksi. Tästä syystä peukalosääntöjä voidaan soveltaa etenkin taloyhtiöiden taloudessa, jossa muuttujia on loppujen lopuksi vähän.
Hoitokulujen jatkuvuus
Tämä peukalosääntö perustuu siihen arvioon, että edessäsi olevan tuloslaskelman ja sen vertailuvuoden kulut perustuvat normaaliin hoitotoimintaan ja sitten se tekee oletuksen. Oletus on, että tulevana vuonna hoitokuluissa ei tapahdu merkittävää vaihtelua, ellei jotain muutosta ajavaa päätöstä ole tehty. Arktisen kylmän ja leudon talven vaikutus lämmityskuluihin on kuitenkin aika pieni ja esim. 70-lukuisen kerrostalon vuosikorjaukset, eli rikki menevien sekoittajien määrä ja muut korjaustoimintaan tarvittavat rahat pysyvät saman tasoisina, kun rahan aika-arvo poistetaan niistä. Eli jos tulevan vuoden talousarvio olettaa, että vuosikorjauskulujen taso tippuu 50 prosenttia tai jätehuoltoon menevä rahamäärä tuplaantuu ilman sen kummempaa selittävää päätöstä, niin metsässä ollaan niin kuin hirvet konsanaan.
Hoitoylijäämä taso
Hoitojäämään voidaan tarkistaa vastikerahoituslaskelmasta. Sen tasoon liittyy peukalosääntö, jolla voidaan arvioida tulevaa hoitovastiketason nousua. Hoitojäämän pitäisi olla 2-4 kuukauden hoitovastikekertymän verran riippuen talon iästä ja tyypistä, mutta aina kuitenkin vähintään uuden lämmönvaihtimen verran, eli 8.000-10.000 euroa ylijäämäinen. Nyt mikäli näin ei ole, niin vastiketasoa tullaan (ainakin ammattimainen isännöitsijä tulee hallitusta ohjeistamaan) korottamaan hoitovastiketta, jotta ylijäämätaso saavutetaan aika pikaisesti. Neliölle korotusmäärä tulee olemaan 1/12 osa tavoiteylijäämän ja nykyisen jäämän erotuksesta jaettuna kaikilla neliöllä. Tämä peukalosääntö kannattaa pitää mielessä, koska jos tuota ylijäämä ei ole, niin sen kyllä huomaa sitten ylimääräistä yhtiökokousta odotellessa hampaat kalisten, jossa olisi määrä päättää sen uuden lämmönvaihtimen vaihtamisesta rikkoontuneen tilalle.
Vastikejäämien käenpoika
Vastikerahoituslaskelmassa olevat vastikekohtaiset jäämät voidaan tarkistaa taseen rahoitusasemaan ja niiden erotuksen pitää olla nolla. Edellä mainittu on fakta ja jos sen perusteella yhtiöllä on rahoitusomaisuutta niin hyvä, mutta tarkkana, ettei siellä ole käenpoikaa. Yllä mainittu hoitoylijäämän taso on peukalosääntö, jonka pitäisi toteutua, mutta jos kokonaisjäämän perusteella hoitojäämä on nolla tai pakkasella, niin silloin talous on kuralla, koska yhtiö lainaa kaikkien taskuun harvojen taskusta hoitojäämän ollessa negatiivinen. Jos näin on, niin vastiketasot ovat pielessä ja jossain kohtaa taskusta toiseen lainaaminen tuottaa katastrofin, josta tulee muistutus pankista maksamatta jääneistä lainoista.
Vettä elefanteille
Veden kulut tulisi kohdistaa oikeudenmukaisesti sille joka sitä vettä käyttää, mutta mikä on se määrä paljonko vesituottoja taloyhtiön pitää kerätä. Tähän insinööri kertoo, että helppo laskutoimitus, koska yhden kuution lämmittämiseen tarvitaan 53-55 kilowattia tehoa, joten kun tiedetään käytetyn lämpimän veden määrä, voidaan laskea…. jne. Mitäs jos otetaan tässä sellainen yksinkertainen peukalosääntö ja todetaan, että yksikolmasosa lämmityskuluista menee veden lämmittämiseen ja sitten on vielä se raaka vesi ja jätevesi perusmaksuineen, eli veden tuotot vuodessa pitäisi olla laskutustavasta riippumatta aina vesikulut + 1/3 lämmityksen kuluista. Mikäli edellä mainittu ei toteudu, niin joku läärää vettä sinun piikkiin ja veden kulutuksen kasvaessa talous sakkaa sen mukana, koska sekä veden että lämmityksen kulut lisääntyvät, eikä sitä varmaan siinä hoitovastikkeessa huomioitu. Ainiin vettä käyttää ihmiset ja yksi sellainen käyttää sitä 35-45 kuutiota vuodessa, josta 1/3 osa on lämmitettyä. Tuon tiedosta voit tehdä itsellesi myös peukalosäännön.
Saatavien happamuus
Saatavat ovat yhtiön rahoitusomaisuutta. Niiden oletetaan muuttuvan rahaksi niiden erääntyessä, mutta aina näin ei käy. Gaussin kellokäyrän ”normaalin” ihmisen talous on pientä puskuria lukuunottamatta aikalailla kädestä suuhun elämistä, eikä se kestä kovin suuria pomppuja talouden tiellä. Varmaankin se kestää sen yhden kuukauden ylimääräisen vastikkeen maksun ja sen jälkeen suurin osa on lirissä. Mikäli taloyhtiön saatavien määrä on siis enemmän, kuin yhden kuukauden vastikkeita vastaavan tuoton verran, niin saataviin liittyvän peukalosäännön mukaan, tuosta ainakin ne yli menevät ovat jo mitä todennäköisimmin happamia ja osa jo niistä ensimmäisenkin kuukauden vastikkeista. Eli ne eivät muutu rahaksi. Tämä peukalosääntö tekee noissa saatavissa jo sellaisen sisäsyntyisen oletuksen, että edellä mainitussa tilanteessa kaikilla osakkeenomistajilla ei ole yhtä kuukautta rästissä, vaan harvemmalla joukolla on siinä vaiheessa useamman kuukauden vastikkeet avoinna ja hapantumassa.
Hoitolainalle hoitokatetta
Taloyhtiön tarkoitus ei ole tehdä voittoa, vaan sellainen tulos, että verotettavaa tuloa ei synny. Tuloslaskelmasta tulee kuitenkin vänkän näköinen kun yhtiö kattaa jotain lainaa hoitovastikkeella, koska silloin yhtiöllä on oltava lainan hoitomenojen, eli pääoman kuoletuksen, korkojen ja rahoituskulujen verran hoitokatetta ja ennen poistoja ja tilinpäätössiirtoja se tekee voittoa. Tämän peukalosäännön mukaan jos taseessa tai toimintakertomuksessa on mainittu hoitolaina, tuloslaskelman on näytettävä hoitokatetta tai talous on menossa lainan hoitomenojen verran päin prinkkalaa ja hoitovastikkeen nosto tulevana vuonna on tuo prinkkala kertaa kaksi (koska ensi vuonna katetaan edellisen ja kuluvan vuoden hoitolainan kulut).
Asuintalovaraus ennen vain jälkeen hoitokatteen
Asuintalovaraus on taloyhtiössä tilinpäätössuunnittelun väline, mutta sen käyttö vaatii tarkkuutta. Perusajatuksena asuintalovarauksessa on se, että sillä varaudutaan tuleviin hoito- ja korjausmenoihin. Joskus sitä käytetään pappilan hätävarana tai ihan vaan ymmärtämättömyyttä rahoitustuottojen ja -kulujen jälkeisen tuloksen tuloksen pienentämiseen, joka on kuin ampuisi ilmakiväärillä verokarhua persuuksiin, eli ongelmia on tulossa. Rahoitustuottojen ja kulujen erotukseen mennyt raha on käytetty lainan kuoletusmenoihin, joten se ei ole tulevaisuudessa käytössä ja noita rahoja vastaan tehty asuintalovaraus on veroriski. Tämän peukalosäännön mukaan rahoitustuottojen ja -kulujen erotukseen perustuva asuintalovaraus on haarukalla nenän kaivamista veren toivossa verottajan suuntaan. En usko, että teidän taloyhtiö haluaa haastaa veronallea tappeluun.
Aktivointia rahastoimassa
Aktivointi ja rahastointi kulkevat käsi kädessä. Aktivoinnissa suuria hankintoja tai urakoita siirretään taseen vastaaviin ja rahastoinnissa tuloja siirretään taseen vastattavissa olevaan rahastoon. Rahastoida ei voida, jos vastaavaa aktivointia ei ole, mutta rahastoida ei ole pakko jos on aktivoitu. Yleensä kuitenkin aktivointia seuraa rahastointi vaikkapa lainaosuussuorituksista. Rahastoinnilla aktivoinnin jälkeen vältetään veroseuraamuksia, joita yhtiölle voisi kertyä mm. suuren urakan jälkeisistä osakkeenomistajien tekemistä kertasuorituksista. Nyt kun vielä muistetaan tuo yllä oleva asuintalovaraukseen liittyvä peukalosääntö, niin aktivointiin ja sitä seuraavaan rahastointii liittyvä peukalosääntö on helppo perustella. Suurta aktivointia seuraa rahastointi samalla tai välittömästi aktivointia seuraavalla tilikaudella. Jos aktivoinnin jälkeen ei rahastointeja tuloslaskelmasta löydy, niin voidaan olla menossa kohti verotuksellista allikkoa.
Talouden peukalosäännöt ovat hyviä ja yleispäteviä ohjeita taloyhtiön talouden tulkinnassa ja niillä voidaan nopeasti arvioida yhtiön taloudellista tilaa. Muista kuitenkin, että peukalosäännöt pätevät yleensä, mutta eivät aina. Talouden kokonaiskuvan saamiseksi huolellinen perehtyminen koko yhtiön talouteen on suotavaa, vaikka peukalosäännöillä pääset toki alkuun.
